Talous, ympäristö ja yhteisöt yhteiskuntavastuun kolmiyhteys

Yritysten yhteiskuntavastuussa (Corporate Social Responsibility, CSR) on kyse toimista, joita yritykset tekevät vapaaehtoisesti sisällyttääkseen yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat osaksi liiketoimintaansa ja osaksi viestintäänsä. Tavallisesti yritysten yhteiskuntavastuu koostuu kolmesta osasta: taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen vastuu. Vastuullisesti toimiva yritys tuottaa taloudellista hyvinvointia ottaen samalla huomioon ympäristökysymykset, asiakkaidensa, verkostojensa ja työntekijöidensä tarpeet sekä toimintansa vaikutuspiirissä olevat asukkaat ja yhteisöt.

Yhteiskuntavastuun korostuminen kumpuaa tarpeesta asettaa eettisiä toimintaohjeita yrityksille ja lisätä yritystoiminnan läpinäkyvyyttä. Lisäksi yritysten pyrkimykset suosia omavalvontaa ja itsesäätelyä niin sanotun pakottavan säätelyn sijasta ovat myötävaikuttaneet yhteiskuntavastuun suosimiseen. Yrityksen toiminnan luonne, laajuus ja toimintaympäristön sijainti määräävät sen, mitkä tekijät yrityksen yhteiskuntavastuussa korostuvat ja millaisin käytännön toimin yritys yhteiskuntavastuutaan toteuttaa.

Merenkulun piirissä yritysten yhteiskuntavastuu liittyy läheisesti muun muassa ympäristöön, turvallisuuteen, työvoimakysymyksiin, toiminnan läpinäkyvyyteen sekä kuljetettavien tuotteiden kautta toimitusketjujen läpi kulkevaan vastuuseen (responsibility throughout the supply chain). Merenkulun kannalta olennaista onkin miten turvallisuuden ja ympäristöjohtamisen haasteet voidaan yhdistää varustamoiden voitontavoitteluun.

Vastuullisuus ei ole merenkulun valtaväylä

Merenkulku on kansainvälisten alojen joukossa yhteiskuntavastuun suhteen mielenkiintoinen poikkeus. Yleensä alat, joilla on paljon kansainvälistä toimintaa sekä suuret, monikansalliset yritykset toimivat edelläkävijöinä yhteiskuntavastuuraportoinnin suhteen. Vaikka merenkulku on alana aidosti globaali, on se kuitenkin yhteiskuntavastuullisuusraportoinnin suhteen ollut monia muita aloja jäljessä. Maailman suurimmista valtamerivarustamoista (CMA CGM S.A., Evergreen, A.P. Moller-Maersk, COSCO, NYK, MOL, OOCL, Yang Ming) osa on työskennellyt kestävän kehityksen, ympäristön ja oman toimintansa yhteiskunnallisten vaikutusten parissa vuosikymmenen ajan, mutta osa niistä on herännyt huomaamaan asian merkityksen vasta viime vuosina. Pienemmistä, Itämerellä toimivista lähimerenkulkua harjoittavista varustamoista sekä syöttö- eli feeder-liikennettä suurista valtamerisatamista Itämeren muihin satamiin harjoittavista varustamoista vain kourallinen on julkaissut yhteiskuntavastuuraportin (Arat 2011.). Sama koskee satamia niin Euroopassa kuin Itämeren alueellakin.

Sekajätettä noudetaan laivasta. Lähde: Helsingin satama, Mikael Kaplar/Studio POiNT.

Yhteiskuntavastuun käsite näyttäisi olevan uusi ja vielä tuntematon asia useimmille merenkulkualan yrityksille ja alan muille toimijoille. Eurooppalaisia yrityksiä tutkittaessa on toisaalta havaittu, että monet yritykset soveltavat yhteiskuntavastuun käsitettä omassa toiminnassaan piilevästi ja tiedostamattaan. Matten ja Moon (2004; 2008) ovatkin havainneet, että yritysten yhteiskuntavastuusta on olemassa näkyvä (’explicit’) ja piilevä (’implicit’) muoto.

Yhteiskuntavastuun näkyvä muoto koskee sitä, miten yritysten vastuullisuus suhteessa niitä ympäröivään yhteiskuntaan ilmenee suoraan erityisinä yhteiskuntavastuun strategioina ja ohjelmina sekä niiden toteutuksena ja niitä koskevassa viestinnässä, kuten esimerkiksi yhteiskuntavastuuraportoinnissa. Yhteiskuntavastuun piilevä muoto puolestaan näkyy epäsuorasti yrityksen kaikissa toimintatavoissa ja käytännöissä sekä lisäksi niissä normeissa ja säännöissä, joilla pyritään rajaamaan sopivana pidetty ja ei-hyväksyttävä toiminta sekä toimialakohtaisesti että laajemmin koko yhteiskunnassa. Aikaisempien tutkimusten perusteella yhteiskuntavastuun omaksuminen vaihtelee lisäksi huomattavasti alasta ja maasta toiseen. Euroopassa yhteiskuntavastuun periaatteet sisältyvät suurelta osin lainsäädäntöön, kun taas Yhdysvalloissa yritysten yhteiskuntavastuu perustuu vapaaehtoisuuteen.

Sama muotti ei käy kaikille

Alueellinen vaihtelu vastuullisuuden omaksumisen suhteen näyttäisi olevan suurta myös merenkulun kohdalla. Merenkulku ei ole yksi ja yhtenäinen toimiala vaan se jakautuu laivojen kulkeman matkan (valtameriliikenne vs. lähimerenkulku), tarjotun kuljetuspalvelun säännöllisyyden (aikataulutettu linjaliikenne vs. niin sanotut spot-markkinat) sekä kuljetettavien tuotteiden (kontit, irtolastit, Ro-Ro –liikenne, tai pelkät matkustajat) mukaan useisiin alasegmentteihin. Niillä kullakin on omat alueellisesti eriytyneet markkina-alueensa, asiakkaansa, erityyppiset alukset sekä omanlaisensa tapa toimia, ja näistä johtuen erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet toteuttaa vastuullisuutta käytännön toiminnassaan.

Tutkittua tietoa siitä, miten merenkulkualalla toimivat erityyppiset yritykset soveltavat yhteiskuntavastuun käsitettä, ja miten yhteiskuntavastuu vaikuttaa yritysten liiketaloudellisiin asioihin, yritysten väliseen kilpailuun ja innovaatioprosesseihin sekä merenkulun säätelykeinoihin ei kuitenkaan ole. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksessa parhaillaan käynnissä oleva, Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke ”Clean shipping economics – shipping under new paradigm” (CHIP) pureutuu erityisesti näihin kysymyksiin.

Vastuullisuuden hyödyt

Miksi sitten juuri merenkulkualan yritysten pitäisi panostaa yhteiskuntavastuuseen? Eräs merenkulkua maailmanlaajuisella tasolla vaivaava ongelma on vastuuttomuus. Toimialan globaali luonne sekä laivojen mutkikkaat omistus- ja operointijärjestelyt tekevät mahdolliseksi huonossa kunnossa olevien alusten operoinnin maailman merillä. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi kansainvälisillä sopimuksilla ja YK:n alaisella kansainvälisellä merenkulkujärjestöllä IMO:lla on keskeinen rooli alan säätelyssä. Nykyinen merenkulun säätelyjärjestelmä ei kuitenkaan ole pystynyt poistamaan huonokuntoisia aluksia liikenteestä. Lisäksi säätelyjärjestelmä ei motivoi merikuljetuspalvelujen käyttäjiä parantamaan kuljetusten laatua.

Lähde: Helsingin satama, Heikki Nissinen.

Yritysten puolelta nouseva yhteiskuntavastuu sekä rahdinantajien ja kuljetuspalveluita käyttävien puolelta vaatimukset ja tarpeet paremmasta laadusta ja meriturvallisuudesta voivat täydentää nykyisen säätelyjärjestelmän puutteita. Kuljetuspalveluja käyttävien ja tuotteiden loppukäyttäjien tulisikin vaatia kuljetusten parempaa laatua ja yritysten yhteiskuntavastuun kantoa myös varustamoilta. Haralambides (1998) ja Shinohara (2005) ovat todenneet, että niin kauan kuin rahdinantajat, huolintaliikkeet ja kuljetettavia tuotteita käyttävät – siis viime kädessä myös tavalliset kuluttajat – eivät vaadi parempia ja turvallisempia aluksia, varustamoiden ja operaattoreiden puolelta nykymeno saa jatkua. Yritysten yhteiskuntavastuu toimitus- ja merikuljetusketjuja läpäisevänä asiana voisi tarjota mekanismin, joka johtaa merenkulun alalla vallitsevan arvopohjan ja normien muutokseen.

Kurssi kohti vastuullisuutta?

Merenkulun säätelyn näkökulmasta yritysten yhteiskuntavastuuta toimitus- ja kuljetusketjuja läpäisevänä toimintana voi pitää yritysten itsesäätelyn kollektiivisena muotona, jossa eri yritykset toimivat yhdessä, tähdäten samaan päämäärään. Yritysten yhteiskuntavastuu korostaa itsesäätelyä eli yritykset ottavat itse hoitaakseen perinteisesti julkiselle sektorille kuuluneita säätelytehtäviä, mikä samalla väistämättä muuttaa julkisen ja yksityisen vallan keskinäisiä rooleja ja suhteita. Yhteiskunnan kannalta yritysten yhteiskuntavastuuseenpanostaminen merenkulun alalla parantaa meriturvallisuutta, vähentää ympäristöön kohdistuvia haittoja sekä luo sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä ranta-alueiden yhteisöille. Itämeren alueella merenkulku yhdistyy uutisissa ja julkisuudessa kasvavien öljykuljetusten onnettomuusriskeihin, alusten ulosliputuksiin ja huonoon työllisyyskehitykseen sekä tulossa olevan, tiukentuvan ympäristösäätelyn aiheuttamiin lisääntyviin kustannuksiin.

Yhteiskuntavastuuseen ja niin sanottuun puhtaaseen merenkulkuun panostaminen voisi kuitenkin jatkossa toimia alan kilpailuvalttina Itämerellä. Riskejä vähentämällä yritykset voivat varautua tuleviin kustannuksiin. Esimerkiksi päästöjen vähentäminen on usein taloudellisesti järkevää, koska samalla kustannuksia säästyy. Vastuullisesti ja strategisesti hyvin johdettujen yritysten talous on usein vakaammalla pohjalla kuin sellaisten, joissa eletään kädestä suuhun. Merenkulkualan yritysten kannaltayhteiskuntavastuuseen panostaminen voisi lisäksi toimia keinona erottautua muista kilpailevista yrityksistä ja parantaa merenkulun yleistä imagoa.