Meluhaittojen valtakunnalliseen arviointiin on liittynyt merkittävää epätarkkuutta, eikä melulle altistuvien ihmisten määrää eikä niiden vähentämiselle asetettujen tavoitteiden toteutumista ole kyetty seuraamaan. Epätarkkuus aiheutuu kahdesta syystä: melutasojen laskennasta ja melulle altistumisen määritelmästä. Henkilö määritellään melulle altistuvaksi, jos melutaso tämän asuinpaikassa ylittää melun päiväajan keskiäänitason 55 dB ohjearvon. Melulle altistuvien ihmisten määrän arvioimiseksi on yhdistettävä henkilöiden asuinpaikan sijaintitieto ja melutaso. Tietojen yhdistäminen voidaan tehdä usealla eri menetelmällä ja tarkkuustasolla, jolloin arviot melulle altistuvien ihmisten määrästä vaihtelevat merkittävästi menetelmästä riippuen. Meluntorjuntatoimien huomioon ottaminen on ollut myös ongelmallista.

Kontkasen työn empiirinen osuus jakautui kolmeen tutkimusaiheeseen:

  • Melun laskentamenetelmien ja -parametrien vaikutukset melulle altistuvien ihmisten määrään.
  • Uudessa rakentamisessa toteutettujen meluntorjuntatoimien vaikutukset melulle altistuvien määrään.
  • Yksinkertaistetun melulaskentamenetelmän tarkkuus.

Diplomityössä havaittiin, että melulaskennassa sovellettavalla laskentasuureella ja laskentamenetelmällä on merkittävä vaikutus melulle altistuvien ihmisten määrään. Suhteellinen ero eri menetelmillä arvioiduissa altistuvien määrissä vaihteli tarkasteltavissa kohteissa välillä –72…+119 prosenttia verrattuna nykyiseen arviointimenetelmään. Näin ollen eri tahojen eri vuosina tekemien selvitysten tulokset eivät ole välttämättä keskenään vertailukelpoisia, koska niissä on käytetty eri menetelmiä ja erilaisia lähtöoletuksia.

Uuden rakentamisen vaikutukset tulisi huomioida

Työn tulosten perusteella merkittävä osa melulle altistuviksi tunnistetuista ihmisistä asuu vuoden 2000 jälkeen valmistuneissa rakennuksissa, joissa lainsäädännön asettamat meluntorjunnan vaatimukset on pystytty kuitenkin huomioimaan aiempaa paremmin. Näissä uuden rakentamisen kohteissa melulle altistuvien ihmisten osuus oli työssä tarkasteltavilla alueilla 8–28 prosenttia kaikista melulle altistuvista. Arviointimenetelmät eivät tuo esiin toteutuneiden meluntorjuntatoimien vaikutuksia, jolloin todellisuudessa melulta suojatut ihmiset lasketaan melulle altistuviksi ja melulle altistuvien ihmisten määrä kasvaa. Näin ollen uuden rakentamisen vaikutukset tulisi huomioida melulle altistuvien määrän arvioinnissa.

Maanlaajuinen yleisten teiden melukartoitus voidaan toteuttaa yksinkertaistetulla laskentamenetelmällä

Lisäksi työssä tutkittiin tieliikennemelun laskentamalliin perustuvan yksinkertaistetun melulaskentamenetelmän tarkkuutta. Yksinkertaistetun menetelmän käyttäminen on tarpeellista, koska valtakunnallisen maastomallipohjaisen melumallin tuottaminen on kallista ja laskennallisesti raskasta. Työssä esitettiin tarkennuksia nykyiseen paikkatieto-ohjelmalla toteutettavaan menetelmään sekä esitettiin uusi melulaskentaohjelmalla toteutettava menetelmä (kuva).

Tulokset osoittivat, että tieliikenteen melulle altistuvien ihmisten määrää voidaan arvioida luotettavasti yksinkertaistetulla menetelmällä samalla tarkkuustasolla kuin maastomallipohjaisella melukartoituksella. Tutkimuksen perusteella kansallinen koko Suomen kattava yleisten teiden melutilanteen kartoitus on mahdollista toteuttaa tutkitulla yksinkertaistetulla melulaskentamenetelmällä. Kartoituksen perusteella voidaan tunnistaa voimakkaimmin melulle altistuvat kohteet, joihin voidaan tehdä tarkempi maastomallipohjainen melulaskenta sekä meluntorjuntatoimenpiteiden suunnittelu.

Erilliset menetelmät valtakunnallisen ja paikallisen tason melutarkasteluun

Diplomityön tulosten perusteella suositeltiin otettavaksi käyttöön erilliset menettelyt valtakunnallisen ja paikallisen tason melutarkasteluun. Jatkotutkimuksessa tulisi kehittää melutilanteen seurannan tarkkuutta ja eri selvitysten vertailukelpoisuutta siten, että melutilanteessa tapahtuneet muutokset voidaan havaita aiempaa paremmin. Jatkotutkimuksessa olisi kiinnitettävä huomiota tietojen hallintaan ja keräämiseen sekä melutilanteen seurantaan käytettävien paikkatietojärjestelmien kehittämiseen.

Työ oli Liikenneviraston ja Ympäristöministeriön T&K-hanke.