Minkälaisia turvallisuusuhkia Itämerellä on?

Itämeri on rauhallinen ja hyvin valvottu merialue. Täällä kuitenkin esiintyy kaikkia tavanomaisia rikollisuuden muotoja siinä missä muillakin merialueilla. Näitä ovat esimerkiksi huumeiden ja aseiden sekä muiden tavaroiden salakuljetus, väkivaltarikokset, ihmiskauppa, ilkivalta, varkaudet, laittomat päästöt, laiton kalastus sekä laiton ympäristöaktivismi.

Merenkululle näistä ei ole muodostunut suuria ongelmia, vaikka esimeriksi väkivaltarikokset ovat jonkin verran lisääntyneet matkustaja-aluksilla. Huumeiden salakuljetuksen on todettu olevan kasvussa, vaikka Etelä-Eurooppaan (josta Espanjaa pidetään eräänlaisena hubina) nähden määrät ovat huomattavasti pienempiä. Aseiden salakuljetus on myös yleisesti luultua yleisempää. Laiton kalastus ja laittomat päästöt ovat vähentyneet tiukentuneen valvonnan myötä, mutta ongelmat eivät silti ole poistuneet kokonaan.

Kaikista vakavimpia rikollisuuden lajeja, kuten merirosvoutta tai terrorismia, alueella ei onneksi esiinny. Suomi tai Itämeren alue laajemminkaan eivät ole terrorismin kohdealueita. Toisaalta Itämeri on erittäin vilkasliikenteinen merialue, Tanskan salmet maailman kolmanneksi tärkein meriliikenteen solmukohta ja poliittisestikin alueen painoarvo on kasvanut viime vuosina. Näiden syiden vuoksi alueella on myös huomioarvoa, eikä siten kaikkea voida sulkea täysin pois.

MIMIC tutkii öljyonnettomuuksien ehkäisyä ja torjuntaa – miten turvallisuus (security) liittyy tähän? 

Öljyonnettomuus voi ainakin teoriassa tapahtua myös laittomien ja tahallisten vahingontekojen seurauksena. Todennäköisyys siihen on kuitenkin hyvin pieni. Inhimillisistä tekijöistä aiheutuva onnettomuus on sen sijaan mahdollinen skenaario.

Tavoitteena Merikotkan tutkimusryhmällä on luoda kokonaisvaltainen malli, jossa huomioidaan myös laittomien ja tahallisten vahingontekojen aiheuttamat riskit onnettomuuksille. MIMIC:ssä tähän ei vielä päästy. Nyt kerättiin enemmän tietoa ja luotiin alustavaa malliakin, mutta tarkoitus on jatkaa turvauhkien tutkimusta ja mallinnusta.

Miten turvallisuusuhkia tutkitaan?

MIMIC:ssä tutkimus perustui moneen eri menetelmään: kirjallisuuteen, haastatteluihin, kyselyihin, työpajoihin sekä delfoi-tutkimukseen.

Delfoi-tutkimus mahdollistaa asiantuntijoiden anonyymin kommentoinnin ja iteratiivisen prosessin, jossa asiantuntijat voidaan ohjata muodostamaan monimutkaisesta ilmiöstä yhteneviä tai selkeämpiä näkemyksiä. Tehokkaimmat tutkimusmenetelmät ovat haastattelut ja työpajat.

Mitä haasteita tutkimukseen sisältyy?

Aihepiiri on laaja kokonaisuus, ja useiden eri turvauhkien käsittely samanaikaisesti ei tuota kovin syvällistä tietoa. Jatkossa tulisikin keskittyä enemmän yhteen tai korkeintaan muutamaan turvallisuusuhkaan kerrallaan.

Keskustelukulttuuri aihepiiristä ei ole kovin kehittynyt meillä tai ylipäätään maissa, joissa turvallisuuden taso on korkea. Turvauhkiin liitetään monenlaisia olettamuksia ja myös pelkoja, ja siksi aiheen analyyttinen pohdinta on haastavaa.

Luottamuksella on myös iso merkitys, kun haastatellaan asiantuntijoita. Mikäli luottamuksen rakentamisessa ei onnistuta, tulokset jäävät vähäisiksi. Mielestäni me onnistuimme kohtuullisesti tavoitteissamme, mutta paljon olisi myös parantamisen varaa sekä jatkotutkimuksen aiheita.

Mitä tutkimuksella saavutetaan? Miten viranomaiset hyödyntävät niitä?

Tutkimuksen avulla on voitu kartoittaa merenkulun uhkia melko kattavasti. Aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet enemmän merirosvouden ja terrorismin torjuntaan, joten uutuusarvo on ollut huomioida myös muut turvallisuusuhat.

Tutkimustuloksia on levitetty melko laajasti ja niistä ollaan oltu kiinnostuneita. Viranomaiset ovat kertoneet hyödyntävänsä tutkimustuloksia erilaisissa muissa aihepiirin kehittämishankkeissa sekä esimerkiksi viranomaisten yhteistyön kehittämisessä.